Quotes from Heidi Liehu

Muistatko? Meteori suhahti terävänä kohden metsäämme, en pelännyt kätesi oli ympärilläni Ilma jäähtyi, eläimet kuolivat, painauduin lähemmäs sinua ja olin onnellinen

Tiesin, kun annoin henkeni sylissäsi pedon puraisemana

ja jos koko ajan ajattelen kuolemaa se ei yllätä minua koskaan

Ei surusta ole sanottavaa Se on vihollinen jonka syliin rauhoitut

Olen tullut tutuksi suuremman pedon kanssa kuin maailma, huoneessani se odottaa kaikki kaksitoista silmää auki. Kun lähestyn sitä se nousee levitoimaan kun käännän sille selkäni sen käpälät ovat kaulallani.

Kävellessäni rannalla auringonkalpea yksinäisyyteni seuranani västäräkin poikanen sen minulle kuiskasi: Iloisilla ihmisillä elämä on iloista surullisilla surullista ja keikutti pyrstöään

Sataa hidasta kirkasta lunta kuin tähdet putoilisivat Odotamme pakkasen lauhtuvan ja surun johtavan jonnekin

Kylmä ulottuu kaikkialle Avaruuden todellinen olemus

suonieni pimeys tunkee esiin, silmistäni, korvistani, suustani navastani

Älä viivy muistoissasi tänne tullaan suutelemaan, vielä kerran huutamaan kuin armaat, kunnioituksesta pimeyttä kohden kuolemaa

Taivas: kylmä Maa: kylmä Minä: harhautunut niiden väliin