Quotes About Nature

I'm nothing but air and wind. I'm part of the blizzard.

They retained their wooden souls, and the curve of their backs had the enigmatic shape of growth itself and remained a part of the decaying forest

Había dejado de llover y pronto caería la noche. En el preciso momento en el que el sol se ponía algo ocurrió con el tentáculo verde que cubría la Casa Mumin. Perdía vigor y se secó tan rápido como había crecido. Las frutas se encogieron y cayeron al suelo. Las flores se marchitaban y las hojas se abarquillaban. Una vez más la casa se llenó de crujidos y crepitaciones.

Mumintrollets pappa hade aldrig känt sig så lugn och så absolut nöjd med allting. Det var egentligen skönt att ingenting behöva säga och ingenting förklara, varken för sig själv eller andra. Man bara satt och såg mot horisonten och hörde vågorna klucka under båten.

Taikuri lentää maailman ääriin ja hiiriäiti kömpii ruohomättäänsä alle mutta molemmat ovat yhtä onnellisia. Mutta ehkä kaikkein onnellisin on Muumipeikko, joka astelee äitinsä kanssa kotiin puutarhan läpi juuri kun kuu kalpenee päivänsarastuksessa ja puut huojuvat hiljaa mereltä puhaltavassa aamutuulessa. Nyt hiipii viileä syksy Muumilaaksoon. Sillä muuten ei voi tulla uutta kevättä.

It is autumn in Moomin Valley, for how else can spring come back again?

The very last house stood all by itself under a dark green wall of fir-trees, and here the wild country really began. Snufkin walked faster and faster straight into the forst. Then the door of the last house opened a chink and a very old voice cried: 'Where are you off to?' 'I don't know,' Snufkin replied. The door shut again and Snufkin entered his forest, with a hundred miles of silence ahead of him.

Toute nature morte, tout paysage, tout n'est qu'autoportrait.

The arabesques sank into the ground and turned green with moss, and the trees slipped deeper and deeper into each other's arms as time went by.

I grunnen hadde ingen av dem lyst til å snakke. Ennå. De hadde god tid, sommeren lå lang og full av løfter foran dem.

Of course you have to feel free. Naturally you must go away. I do understand that you have to be alone sometimes. (Moomintroll to Snufkin)

There were little animals everywhere. They could turn up between the covers of a book, flattened and dead, for the fact is that creeping animals, tattered animals, and dead animals are with us all our lives, from beginning to end.

But Snufkin took out his mouth-organ and played his gayest adventure-song (not just-the-right-sized adventure, but a terrific one) about rescues and surprises and sunshine.

Det blir mest lite väder och vind som man har att skriva om. (…) Det kan hända att man blir tyst av att bo länge pa tumanhand, i varje fall på en ö. Det man säger har mest bara att göra med vardagens gång och om vardagen går som den brukar säger man ännu mindre.

Laakso jossa he asuivat oli kaunis, täynnä onnellisia pikku mönkiäisiä ja suuria vihreitä puita. Niittyjen halki virtasi joki, joka kaarsi sinisen muumitalon ohi ja katosi toisille seuduille, missä toiset pikku mönkiäiset ihmettelivät mistä se mahtoi tulla.

Hiutale toisensa jälkeen laskeutui hänen lämpimälle kuonolleen ja suli. Hän pyydysti niitä käpäläänsä ihaillakseen niitä hetken, hän katseli ylöspäin ja näki niiden leijuvan kasvojaan kohti. Niitä tuli yhä enemmän ja enemmän, pehmeinä ja kevyinä kuin untuvat. Näinkö se käykin? mietti Muumipeikko. Ja minä kun luulin, että lumi kasvaa alhaalta päin!

Hän katsoi jasmiinipensasta, jossa paljaat oksat olivat huolimattomasti sikin sokin, ja ajatteli kauhistuneena: Se on huollut. Koko maailma on kuollut minun nukkuessani. Tämä maailma kuuuluu jollekin toiselle, jota minä en tunne. Ehkä Mörölle. Tätä ei ole luotu muumipeikkojen asuinpaikaksi.

Teraz chÅ'odna jesieÅ" wkroczy do Doliny Muminków. Bo inaczej jak?e mogÅ'aby znowu przyj?? wiosna?

I only want to live in peace, plant potatoes and dream!

Lie on the bridge and watch the water flowing past. Or run, or wade through the swamp in your red boots. Or roll yourself up and listen to the rain falling on the roof. It's very easy to enjoy yourself.

It is still summer, but the summer is no longer alive. It has come to a standstill; nothing withers, and fall is not ready to begin. There are no stars yet, just darkness.

T? nhiên không yên l?ng. Nó th??ng xuyên thích thú g?i ??n chúng ta nh?ng n?t nh?c r?i r?c. Nh?ng nó không bao gi? ch?u trao cho chúng ta t? ch?c c?a các n?t nh?c ?ó c?ng nh? không ti?t l? cho chúng ta bí m?t giai ?i?u c?a nó.

Because it is the hardness of the floor, and the abrupt halt in momentum, and the unyielding nature of the surface, that causes a thing to crack. Even if it is not that thing's fault. And then we talk about this thing being broken, or it needing to be fixed, and not what part of the floor has played in the matter. Never the part about the floor being a constant threat. Even if it is a nice floor. Even if everybody wants one just like it.

seed is a promise, Corinne, a guarantee. Plant it and watch it grow.